We are the champions: kesäkuuta 2010

Kerroin tästä jo Emmille jo ihan innoissani, mutta mun vapaapäivä ei oikeesti vois olla parempi!
Naapuriimme on ilmiselvästi muuttamassa joku ( 3 uutta naapuria on tulossa kesän aikana! ;) ) uusi tyyppi ja ette arvaa mitä! Tuolla on 5 aivan TÄYDELLISEN näköisiä muuttomiehiä ! Ne kaikki on ilman paitaa ja tummahiuksisia;)
Unelmani ovat käyneet toteen<3

Emmi muuten kirjotti viime postauksessa niin ihanasti, että pillitin varmaan puoli tuntia ja katoin meijän vanhoja kuvia ja itku sen kun vaan paheni, mutta mitäs sitten, Emmi on ihana<3

Ollaan muuten lähdössä lauantaina Helsinkiin leikkimään tosi cooleja tsirbuloita. Aateltiin ettii mulle uudet kuteet sunnuntain juhliin ja sit myös leffassa vois kipasta.

Anteeks tää nyt oli tällänen lyhykäinen postaus, mutta meen ulos ottamaan aurinkoa ja lukemaan kivikautisia demejä:D

-Janika

Oon väkisinkin huomannut blogimme olevan aika kuollut. Tämä on paha juttu, ja sille pitäisi muka tehdä jotakin. No, mä voin tietenkin yrittää.

No mä aloitan urotyöni tuomalla tämän blogin eloon tällä pienellä vaivaisella postauksella jota voi kutsua vaikkapa : "Emmin ja Janikan yhteinen taival", siis jos haluaa. Mun mielestä toi kuulostaa niin urvolta joten en kutsu tätä miksikään.

Me ollaan molemmat vuonna 1992 syntyneitä Lohjalaisia tyttöjä, ja ollaan lapsina asuttu pellon päässä toisistamme. Oltiin myös samassa päiväkodissa, jossa ei kuitenkaan vielä ihan taidettu kavereita olla. (Mulla on niin vähän muistoja lapsuudestani, joten en ihan 100% varmasti voi näitä muistoja vakuuttaa.)

Kuitenkin kun tuli aika mennä kouluun, niin me päädyttiin Janikan kanssa samalle luokalle, joka oli 1-3 luokkalaisia "täynnä". Meitä oli kuusi ykkösluokkalaista ja Janika, minä ja Laura oltiin siitä asti melkein kuin paita ja peppu.

Sitten siirryttiin kolmosen jälkeen neloselle, ja jälleen kerran koko kolmikko päätyi samaan luokkaan. Siellä yhteishenki muuttui, ja ystävyys siinä samalla. Ei oltu kaikki enää niin tiivisti yhdessä, mutta kyllä aina sisimmissä tunteissa oltiin se sama kolmikko mitä pienempinäkin.

Yläaste... Mä ja Laura päädyttiin samalle luokalle, mutta Janika joutui toiseen. Ei se mitään haitannut, sillä oltiin Janikan kanssa yhä melkeinpä naapureita joten me käveltiin joka aamu kouluun yhdessä ja samoin pois koulusta. Silloin ystävyys alkoi tuoda merkitystä ja tiesin, että Janika on yksi pysyvimmistä kavereista mitä voin koskaan saada.

No, hyvin se on näemmä pitänyt, sillä yläasteen jälkeen mä valitsin lukion ja Janika lähihoitajan uran. Käydään molemmat kouluissamme Lohjalla, mutta eroa on nykyään se, että mä asun ihan kaupungissa, kun taas Janika ainakin 14 kilometrin päässä.

Me nähdään vähintään kerran viikossa, ja soitellaan sitäkin useammin. Aina kuin mahdollista me pidetään juoruhetkiä joko kasvotusten tai puhelimen välityksellä. Tosin kun on Facebook ja Bloggeri, niin välillä ei tarvitse edes informoida elämänsä kohokohdista, kun toinen tietää ne jo.

Mun mielestä me ollaan onnistuttu pitämään tämä ystävyyssuhde hyvällä tasapainolla, ja vaikka muut kaverit ovat vaihtuneet, niin silti me ollaan pysytty yhdessä.

Nostalgiaa.

Ajattelin myös, että jos sattuisin löytämään ihania kuvia menneistä vuosista niin voisin jakaa ne teidän(keiden?) kanssa :)