Aurinkoa ja paidattomia miehiä

Kerroin tästä jo Emmille jo ihan innoissani, mutta mun vapaapäivä ei oikeesti vois olla parempi!
Naapuriimme on ilmiselvästi muuttamassa joku ( 3 uutta naapuria on tulossa kesän aikana! ;) ) uusi tyyppi ja ette arvaa mitä! Tuolla on 5 aivan TÄYDELLISEN näköisiä muuttomiehiä ! Ne kaikki on ilman paitaa ja tummahiuksisia;)
Unelmani ovat käyneet toteen<3

Emmi muuten kirjotti viime postauksessa niin ihanasti, että pillitin varmaan puoli tuntia ja katoin meijän vanhoja kuvia ja itku sen kun vaan paheni, mutta mitäs sitten, Emmi on ihana<3

Ollaan muuten lähdössä  lauantaina Helsinkiin leikkimään tosi cooleja tsirbuloita. Aateltiin ettii mulle uudet kuteet sunnuntain juhliin ja sit myös leffassa vois kipasta.

Anteeks tää nyt oli tällänen lyhykäinen postaus, mutta meen ulos ottamaan aurinkoa ja lukemaan kivikautisia demejä:D

                                                                                 -Janika

How everything happened?

 Oon väkisinkin huomannut blogimme olevan aika kuollut. Tämä on paha juttu, ja sille pitäisi muka tehdä jotakin. No, mä voin tietenkin yrittää.

No mä aloitan urotyöni tuomalla tämän blogin eloon tällä pienellä vaivaisella postauksella jota voi kutsua vaikkapa : "Emmin ja Janikan yhteinen taival", siis jos haluaa. Mun mielestä toi kuulostaa niin urvolta joten en kutsu tätä miksikään.

Me ollaan molemmat vuonna 1992 syntyneitä Lohjalaisia tyttöjä, ja ollaan lapsina asuttu pellon päässä toisistamme. Oltiin myös samassa päiväkodissa, jossa ei kuitenkaan vielä ihan taidettu kavereita olla. (Mulla on niin vähän muistoja lapsuudestani, joten en ihan 100% varmasti voi näitä muistoja vakuuttaa.)

Kuitenkin kun tuli aika mennä kouluun, niin me päädyttiin Janikan kanssa samalle luokalle, joka oli 1-3 luokkalaisia "täynnä". Meitä oli kuusi ykkösluokkalaista ja Janika, minä ja Laura oltiin siitä asti melkein kuin paita ja peppu.

Sitten siirryttiin kolmosen jälkeen neloselle, ja jälleen kerran koko kolmikko päätyi samaan luokkaan. Siellä yhteishenki muuttui, ja ystävyys siinä samalla. Ei oltu kaikki enää niin tiivisti yhdessä, mutta kyllä aina sisimmissä tunteissa oltiin se sama kolmikko mitä pienempinäkin.

Yläaste... Mä ja Laura päädyttiin samalle luokalle, mutta Janika joutui toiseen. Ei se mitään haitannut, sillä oltiin Janikan kanssa yhä melkeinpä naapureita joten me käveltiin joka aamu kouluun yhdessä ja samoin pois koulusta. Silloin ystävyys alkoi tuoda merkitystä ja tiesin, että Janika on yksi pysyvimmistä kavereista mitä voin koskaan saada.

No, hyvin se on näemmä pitänyt, sillä yläasteen jälkeen mä valitsin lukion ja Janika lähihoitajan uran. Käydään molemmat kouluissamme Lohjalla, mutta eroa on nykyään se, että mä asun ihan kaupungissa, kun taas Janika ainakin 14 kilometrin päässä. 

Me nähdään vähintään kerran viikossa, ja soitellaan sitäkin useammin. Aina kuin mahdollista me pidetään juoruhetkiä joko kasvotusten tai puhelimen välityksellä. Tosin kun on Facebook ja Bloggeri, niin välillä ei tarvitse edes informoida elämänsä kohokohdista, kun toinen tietää ne jo.

Mun mielestä me ollaan onnistuttu pitämään tämä ystävyyssuhde hyvällä tasapainolla, ja vaikka muut kaverit ovat vaihtuneet, niin silti me ollaan pysytty yhdessä.

Nostalgiaa.

Ajattelin myös, että jos sattuisin löytämään ihania kuvia menneistä vuosista niin voisin jakaa ne teidän(keiden?) kanssa :)

ysiluokan päättärit -.-

Janika 17 vee!

Random

Ismet ja kyllä, punaiset(pinkit) hiukset

Nolo puhelinotos

Todella aneemista meininkiä

Nolot?

Ihana Jansku :D

Mun täytynee ruveta kantamaan kameraa useammin mukana...

No mut ei mul muuta! Hyvää Juhannusta ja silleen!

Itse menen juhlistamaan sitä, ja Janika työskentelee :)

-Emmi

Nyt on varmaa sit mun vuoro kirjottaa tänne jotain mutta en vaan tiedä mitä;o

Kun en nyt ihan heti viittii kuitenkaan kirjottaa et mitä mulle kuuluu, koska mun kuulumiset sit voi bongata ihan mun omasta blogista:)

Mutta aattelin et nyt kun koulut loppuu ja on ihan hirveesti tulossa yo-juhlia ja muita valmistumisia, niin voisin vähän kertoo et mitä ne tuo mulle mielee just nyt !

Eli itsehän valmistun vasta ens keväänä ja jännitän niitä jo nyt! Syy siihen löytyy siitä et opettajamme kertoo et se koko tilaisuus on Lohjan Laurentiussalissa ja se ei ole mikään pieni sali ja kaikenlopuks lähihoitajat joutuu koko sen yleisön kesken lausumaan jonkun kauheen pitkän litanian lähihoitajan lupauksesta ja mun tuurilla kaikki sanat menee aivan pieleen... Mutta se ei mitenkään ois mikää kauheen iso uutinen mun kohalla:)

Mutta siis tänä vuonna mun kohalla ainakaan tietääkseni ole tiedossa yhtäkään yo-juhlaa tai valmistujaisia:( Oon koko elämäni aikana ollut tasan yhissä valmistujaisjuhlissa kun tätini valmistui lähihoitajaksi ja nyt kaikki varmasti luulee et joko mun suku on ihan äärettömän pieni tai sitten kukaan ei ole koskaan valmistunut tai päässyt ylioppilaaksi, mutta asia ei kuitenkaan ole niin! Kaikki vanhemmat serkkuni ovat niin ''vanhoja'' että ovat olleet ylioppilaita jo kauan ennen syntymääni ja nuorimmat sitten ovat mua sen verran nuoria että niitä juhlia saadaan sit toven verran odottaa...

Ensi vuoteni taitaa kuitenkin sit korjata tilanteen aika hyvin kun suurin osa pääsee ylioppilaaksi ja sit itse valmistun ja pari muuta hyvää kaveriani:) 

Joo oli aika hassu postaus mut en nyt oikee parempaakaan keksinyt, kun toinen tän blogin kirjoittaja hiillostaa mua koko aika et joko oon kirjottanu tänne:D

-JANIKA

Hei, hauska tutustua!

Eli siis kaksi Lohjalta kotoisin olevaa juuri täysi-ikäistynyttä/täysi-ikäistyvää tyttöä tahtoo sanoa teille hei!

Me saatiin tämä idea jo vähän aikaa sitten, mutta asia kuitenkin mietitytti aika pitkään ennenkuin aloimme tosihommiin. Molemmat siis kirjoittelemme omia blogejamme ja tästä tulee sitten tälläinen yhteinen. Tarinoita tulee siis sekä yhteisistä seikkailuistamme, sekä erikseen koetuista hienouksista :)

Nimet näkeekin jo profiilista, tällä hetkellä tänne kirjottelee Emmi ja toisena osapuolena onkin sitten Janika.

 (linkeistä pääsee omiin blogeihimme, mikäli siltä tuntuu)

 Me sitten ajan myötä kirjoitetaan tänne ties mistä, joten kannattaa pysyä kuulolla!

Nyt kuitenkin joudun sanomaan jo heihei, sillä huomenna on pitkä päivä. 

  

 -Emmi